Tää on nyt 5. päivä täällä mielialahäiriöiden akuutilla vastaanotto-osastolla, jonne maanantaina tulin ja itse halusin. Mä olin niin väsynyt kaikkeen ja veto oli loppu. Kongreettisia ongelmia oli joka puolella, voimia ei kuitenkaan ratkaista niitä, vaikka halun siemen edelleen kyti. Mikään ei kiinnostanu ja mikään ei tuntunut miltään, paitsi kaikki negatiiviset tuntemukset. Tunsin vaan itestäni, että kohta makaan kotona sängyssä mistään mitään välittämättä, tai todennäköisemmin, minä hyväntahtoinen yli-vastuuntuntoinen huolehtija, vedän kaikki napit naamaan ja kirkasta päälle jotta pääsee ikuiseen uneen ja saan olla olematta olemassa. No maanantaina sitten varasin akuuttiajan psykiatrille ja vaihtoehdot oli tehostettu avohoito tai osastohoito. Niinpä minut kirjattiin sisään vastaanotto-osastolle omasta halustaan saapuneena.
Tässä on 5 päivää nyt täällä menny, ja voisin sanoa ettei täällä paskempi o olla. Ruoka tulee 5 krt pvässä valmiina pöytään ja muuten saa tehdä mitä jaksaa ja keskittyä kaikilla voimavaroillaan itseensä. Mulle 2 ensimmäistä päivää meni syödessä, nukkuessa ja lepäillessä, ei kiinnostanu mikään muu. Keskiviikkona alkoi sitten jo kiinnostaa vähän edes niinkin yksinkertainen asia kun lehtien lukeminen. Yöt on ollu pahimpia, täällä röökille ei pääse 23-06 välisenä aikana, ja minä kun olen tavannut käydä monesti röökillä yölläkin. Samoiten kun syömässäkin, sitä unohtamatta. Oon siis koukussa tupakkaan ja ruokaan. Pahasti. Jatkuu myöhemmin.